Meidän 16-vuotias Honey-kissamme on poissa. Honey sai kahdeksan vuotta sitten diabetes-diagnoosin ja olimme silloin suruissamme kun keskimääräiseksi elinodotteeksi annettiin kolme vuotta. Siksi hänen pitkä elämänsä antoi meille paljon iloa.

Kissa ei voi olla paljoa Honeya itsenäisempi, sillä hän ei kyllä pentuaikojen jälkeen liikahtanut tuumaakaan ellei itse halunnut. Lisäksi hän tyytyi ilmaisemaan tarpeensa istumalla joko tuolin tai ruokakupin luona

Honey tyytyi olemaan taka-alalla Pennun valvoessa kodin turvaa, mutta Pennun lähdön jälkeen Honey otti velvollisuudekseen joka ilta varmistamassa, että ollaan varmasti menossa nukkumaan. Ja huomattuaan aamulla, että ollaan herätty hän kävi varmistamassa, että huomaamme hänenkin olevan aamiaisen tarpeessa.

Ja samalla sai mieleisiään rapsutteluja :)

Honey kävi vielä viimeisenä päivänään ulkona nuuhkimassa ruohikon alkua ulkoiluvideossa.

Lepää rauhassa, ihana tyttökultamme.