Asuttuamme ja tutustuttuamme kotiin sisältä syyskuussa 2000, päätimme tehdä pienen retken parvekkeeltamme näkyvään asuinkorttelistoon. Se näyttää ihan toiselta maailmalta ja ensi hätään jopa eksyttävältä.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy kotikatumme ja jos oikein tarkkaan katsoo, voi oikean ylänurkan läheltä nähdä vilauksen valkoisesta talostamme. Seuraava katu on jo selvästi kapeampi, liikennettä on vähemmän ja jalankulkijalla on selvästi helpommat oltavat.
 

Mutta sitten matka jatkuu varsinaiseen labyrinttiin, missä on jo hankala kulkea vierekkäin. Puhumattakaan siitä, että ei pysty tarkkaan arvioimaan missä on. Joltisenkin kävelyn jälkeen näkyi vihdoin talojen kattojen yläpuolella oma talomme ja parvekkeemme, joka on lähikuvassa selvästi esillä. Muissa sivuilla olevissa kuvissa parvekkeella näkynyt päivänvarjo on tässä kerätty kokoon. Toisessa kuvassa talo näkyy kujankulkijan perspektiivistä.
 

Onnistuimme myös löytämään parvekkeeltamme huomaamamme temppelin eikä siihen tarvittu kolmea täyskäännöstä enempää. Temppeleissä ovat kaikki kirjoitukset vanhalla vietnaminkielellä (nom), joka on yhtäläistä kiinalaisen kirjoitustavan kanssa, sillä Kiina aikoinaan hallitsi 1000 vuotta Viet Namia. Tämän hetken korkea lukutaito johtuu kyllä nykyisestä roomalaisesta tekstiasusta, joka on helpommin opittavissa.
 

Tämä lyhytkertomus matkastamme päättyy näyttämään Ha Noin ehdottomasti miellyttävintä liikennemuotoa. Xich lo (lausutaan siklo) on yllättävän miellyttävä ja edullinen hyvälle tinkijälle. Ensikertalaiselle se on totuutta hurjempi kyyti, sillä varsinkin vilkkaassa liikenteessä jokainen lähestyvä auto tai mopo on tulossa juuri omalle kohdalle, mutta ihmeellisesti juuri ennen törmäämistä tapahtuu turvallinen ohitus.