Olimme maaliskuussa 2000 viiden päivän matkalla Saigonissa, jossa Jarilla oli siunaantunut kolme kokousta lauantaita myöten. Eli suurimman osan ajasta Sini nautti hotellin annista ja Jari istui työpöydissä. Onneksi sentään saimme melkein kaksi päivää aikaa itsellemmekin.

Aika sujui uima-altaalla kuin leikiten, vaikkakin siellä oli syytä myös varautua auringonvalon varalta. Allas oli oikein kiva, vaikka liikenteen melu
kuului sinne myös. Meillä oli myös hyvä näkymä huoneestamme altaalle, sillä olimme toiseksi korkeimmassa päätykerroksen huoneistossa.

Altaalla pelasi myös huolto ja napsimme mustekalarenkaita (ainakin Jari) ja muuta pieneen nälkään sopivaa. Hotellin room servicekin oli ihan
hyvä. Eli kaiken kaikkiaan vastakohta omalle asunnollemme Hanoissa (siis silloinen Somerset West Lake).

Kuvasarjassa on myös kaksi kivaa kuvaa Sinistä, sillä Jari onnistui hiipimään kameralla altaan toiseen päähän Sinin ollessa uimassa. Ja kun hän kiinnitti Sinin huomion, oli Sini todella hieman ulkona ja jälkeenpäin videolta katsellessa tuli sellainen paparazzimainen tunnelma. Joka tietenkin tässä purkautui iloiseen ilmeeseen vihaisen sijasta.

Hotellissa oli myös Aurinkomatkojen turisteja, joista tapasimme joitakin, myös Sveitsiläis-saksalaisessa Bavaria ravintolassa hotellin lähistöllä.

Samassa ravintolassa edellisellä matkalla vajaa vuosi sitten syötiin herkullista Fondueta, mutta nyt ei vielä uskallettu uudelleen kokeilla, sillä

Sinin vaivat silloin alkoivat heti seuraavana päivänä pitkään jatkuneena ummetuksena. Mutta pihvitkin olivat herkullisia.

Hotelli oli kyllä hieno, tuloaulassa isoja marmoripylväitä, ja Lobbybaarissa soitteli joka ilta Indonesialainen orkesteri, jonka kitaristi yhdisti heti Suomen Jari Litmaseen.

Huoneemme oli junior sviitti, jossa oli käytävän päässä oma sisäänkäyntinsäkin. Ja sisustus oli todella mukava, olohuone, makuuhuone ja kunnon kylpyhuone.

Hieman kärsittiin alimittaisesta ilmastoinnista olohuoneessa, joka päivän mittaan kuumeni liikaa. Hotellissa olivat neljä ylintä kerrosta executivetasoa, ja meillä oli oma vastaanotto ja aamiaiskattaus.

Ja joka ilta oli ilmaiset drinkit siellä kolmen tunnin ajan. Ja ken uskoo, että ei käyty niillä kertaakaan.

Viimeiset kuvat kertovat paluusta, joka tällä kertaa oli tunnin myöhässä. Kuitenkin tiesivät myöhästymisestä etukäteen ja Jarin sihteeri
ilmoitti jo aikaisin aamulla muutoksesta ja pystyimme siirtämään lähtöämme lentokentälle sen mukaan.

Viimeisessä kuvassa näkyy sotilaan vasemmalla puolella autonkuljettajamme Thang, jonka iloinen olemus aina toivottaa matkalaiset tervetulleeksi kotiin. Hanoissa vastaanottaja joutuu odottamaan normaalisti ulkona ja matkalaukut aina tarkistetaan eli ovesta pääsee ulos vain näyttämällä matkalaukkujen tarkistuslaput. Ettei käy niinkuin Jarilla Suomessa, kun toi vieraan laukun Lappeenrantaan asti.