Johdanto Asuminen Ruoka Liikenne Matkailu Työ Sattumiset

1. Johdanto

Tämä päiväkirja perustuu Sinikka ja Jari Backmanin sähköpostiarkistoon, joka on ehdottomasti kattavampia suomalaisten sähköpostiarkistoja Vietnamissa. Kaikki lähetetyt ja vastaanotetut viestit ovat säilytetty, ja kattavuuden takaa se, että joulukuussa 1997 Vietnam aloitti Internet toiminnan ja me olimme ensimmäisiä suomalaisia saamassa virallisen yhteyden ja käyttäjätunnuksen backman@fpt.vn. Ja suomalaisia on Viet Namissa hyvin vähän, viimeisimmän suurlähetystön listauksen mukaan muutamaa kuukautta pitemmällä komennuksella oli Ha Noin ympäristössä 45 suomalaista perheenjäsenineen.

Olemme laittaneet kiinnostavimmat tarinat ja lähinnä itse lähettämämme, sillä toki haluamme jatkaa kaikkien ystäviemme kanssa kirjeenvaihtoa jatkossakin. Myöskin turhat jaaritukset ja asiat on poistettu lukijoitamme ajatellen.

Olemme myös jakaneet viestit hieman eri alueisiin ja niissä ajallisesti järjestelmällisesti. Mielestämme silloin voi lukija huomata myös omien ajatustemme sopeutumista ja kehittymistä, jotkut sanoisivat myös kesyyntymistä. Olemme myös jättäneet alkuajan viestit ilman ääkkösiä, sillä se omalta osaltaan kuvaa sen hetkistä teknistä valmiutta sekä selaimen että meidän itsemme osalta.

Taustatietoa ja syitä olemisellemme Viet Namissa löytyy lisäksi erilliseltä sivulta.

2. Asuminen

18.01.1998
Tana viikonloppuna ollaankin saatu asioita asunnon kanssa taas parempaan kuntoon. Perjantaina vuokraemanta sai vihdoin toimitettua ilmankuivaimet, jotka ovatkin olleet nyt paalla ja ne todella tuntuvat parantavan ilman laatua. Esimerkiksi marmorilattia tuntuu vasta nyt liukkaalta, kun kosteus ei paase sita nihkeyttamaan. Myoskin toinen satelliitti saatiin kuntoon ja viela asennettiin kolmas antenni. Tuntuu suurelta, mutta kunnon kanavia ei taalla oikein nay ja varsinkin kaipaamme elokuvakanavaa. Urheilu-, musiikki- ja luontokanavia on reilummin. Myos ostettiin parempi TV (meilla on ollut Tarjanteelta perua vanha 17 tuumainen,jonka aani on ollut surkea) ja CD-soitin, jolla voi myos katsoa videoita. Taalla on edullisia video-CD-piraatteja, joilla ehka voidaan parantaa elokuvatarjontaa. 5 dollarilla loytyy vanhempia Bondeja ja vastaavia.

Asunto rupeaa tuntumaan paiva paivalta enemman kodilta. Viela kuitenkin puuttuu niita persoonallisia asioita, jotka todella auttavat viihtymaan. Meilla on todella hyvantuntuinen "piika", Quyen, joka hoitaa tarkeimmat siivoukset. Han tuntuu todella yrittavan tehda asiat meidan haluamalla tavalla. Ja kylla edeltajilla oli jotkin asiat erilaisempia, ehkapa 12 vuoden ulkomaan komennus tekee suurpiirteisemmaksi. Sinista jokapaivainen (sunnuntai vapaa) siivous tuntui turhalta ja myoskin omaa vapaa-aikaa sitovalta, joten paatimme vahentaa tyopaivia ja lisata paivittaista siivousaikaa.

27.01.1998
Onko siellä muuten nyt paremmat ilmat? Täällä on 10 asteen pinnassa ja olemme hieman helisemässä. Onneksi saatiin torstaita varten ostettua takit ja hanskat. Täällä on normaali työskentelyasu toppatakki sisällä tässä säässä (ihan totta, toimistoissa ei ole mitään lämmitystä) ja Sinilläkin on ainakin neljät asusteet nyt päällä lisäkylmettymisen estämiseksi. Ja Jarin äiti sanoi, ettei täällä tarvitse talvellakaan sukkahousuja.

Tet-aikaan koko Viet Namin piti olla kiinni, sillä silloin täällä vietetään uuden vuoden juhlaa. Perinteisen, kiinalaisilta opitun kalenterin mukaan keskiviikkona alkaa Tiikerin vuosi (vielä on Puhvelin vuosi menossa) ja tämä juhla yhdistää suomalaisen joulun, uuden vuoden ja juhannuksen. Maaseudulla saatetaan juhlia koko kuukausi, niin tärkeää se on paikallisille. Kuitenkin tänä vuonna oli hieman erilainen vuosí. Kaupat ennen ja jälkeen Tetin olivat pitempään auki kuin aikaisemmin, ja Ha Noissa Tet-lisä oli melko harvoin hinnoissa.

Täällä ostetaan uudenvuoden viettoa varten joko appelsiini- tai persikkapuu. Appelsiinipuu on noin metrin korkuinen ja siinä on satamäärin pieniä satsumasin kokoisia hedelmiä. Se on täkäläisittäin kallis 50 - 100 FIM. Mutta niitä on näkynyt koko viikon teidenvarsilla ja teillä, sillä ne kuljetetaan yleisimmin pyörän tai moton tarakalla. Moto on mopedin ja kevytprätkän (alle 175 kuutiota) yleisnimitys täällä. Ne, joilla ei ole varaa, ostavat persikkapuun, jossa ei ole hedelmiä vaan harvassa punaisia kukkia.

Nyt on Sini sitten saanut meidän omaa makkarakeittoamme, paistettuja perunoita ja Jari spagettiaan. Ja kylläpä ne ovat maistuneet hyvältä. Lisäksi Quyen on tosi tarkkaan ihmetellyt paistoksiamme ja maistettuaan todennut, että hän todella haluaisi oppimaan tekemään suomalaista ruokaa. Olemme myös solmineet yhteyksiä pariskuntaan,joka mm. pitää erittäin suosittua (suhteellinen käsite) ravintolaa ja lastenkoulua. Ravintolassa yksi suurimpia menestysartikkeleita on perunasalaatti, joka poiketen perinteisestä ateriasta on omalla tavallaan erittäin herkullinen. Olimme myös vierailulla heillä, jolloin Jari pitkästä aikaa pääsi saunomaan. Täällä isoimmissa hotelleissa on kyllä saunoja, mutta emme ole ehtineet niitä testaamaan.

Talomme on siis noin kuuden kilometrin päässä Ha Noin keskustasta ja täältä näkyy koko kaupunki ikkunoistamme. Jarin työmatka sujuu mukavasti noin viidessätoista minuutissa, sillä hänellä on käytössään auto ja kuljettaja. Ja usein hänellä on mahdollisuus pistäytyä ruokatunnilla kotona.

Pikku hiljaa tämä alkaa tuntua kodilta, vaikka meillä on vielä paljon tehtävää. Koska tämä oli aikoinaan ullakko, on tänne ikkunat tehty todella omintakeisesti. Sen vuoksi verhojen hankkiminen ei ole sitä helpointa pulmanratkaisua. Ensiksi meidän on päätettävä, millä lailla ikkunat verhotaan, sillä normaali verhotankoratkaisu ei käy alkuunkaan.Toisaalta näin saadaan vieläkin omanlaisen näköinen asunto

Ikkunat ovat täällä yksinkertaiset ja avaamisratkaisut ovat sellaiset, että sisään tuulee varsinkin kylmemmällä ilmalla todella reippaasti. Eikäpä sinne oikein joka paikkaan tiivisteitä voi laittaa.

Ennen lähtöämme [Ha Long Bayhin, ks. matkailu] täällä oli melko kylmä. Sisällä ja ulkona parhaimmillaan 15 astetta vaikka makuuhuoneeseen sitten saimme lämmityksellä vajaat 20 astetta (Ilmastointilaite on huoneen toisella puolella ja vasta nyt  olemme kehittäneet systeemin, millä ilma saadaan kiertämään sänkyyn saakka). Kuitenkin tiesimme menevämme laivamatkallekin ja siksi jouduimme ostamaan tiistaina (viimeinen päivä, jolloin kaupat auki) toppatakit ja hanskat. No toppatakit tai vastaavat.

Sini muuten muisteli, että sanoit täällä olevan kuitenkin niin lämmintä, että edes sukkahousuja ei tarvita? Emme ole palelleeet niin paljon yhdessä ikinä, ja Jari on muistellut välillä armeija-aikojakin tietyllä mielihyvällä, kun puulämmitteinen kamiina on sentään yöaikaan on tuonut lohtua kylmyyteen.

Lisäksi Sinille oli viikonloppuna tullut flunssa ja kova yskä, johon saatiin maanantaina lääkitystä. Se oli puhelinmääräys Jarin sihteerin kautta, mutta hämmästyksemme lääkkeet auttoivat heti. Taisivat olla aika vahvoja, joita Suomessa ei välttämättä heti määrätä.

01.03.1998
Heippa vaan, taas alkoi uusi  kuukausi ja kohta ollaan oltu kolme kuukautta Vietnamissa. Ilmeisesti kylmin aika alkaa olla ohi ja toivottavasti paljon viileämpää ei enää tulekaan. Toisaalta paljon kuumempaa ei tarvisisi myöskään, mutta eipä noille ilmoille tietenkään mitään voi.

24.03.1998
Satelliittilähetysten suhteen on ollut ilmassa rahastuskiristystä. Meillä näkyi vielä viime viikolla StarSports, jolta seurasimme Formuloita. Nyt se meni salatuksi sillä satelliitilla, johon olemme (talon 6 kerrosta) kytkeytyneet. Ja tietojemme mukaan salausboxi on toista tuhatta dollaria ja kuukausimaksu 80, joten sille ja elokuvakanavalle tulisi aika hintaa.

Toisaalta olemme nähneet saman kanavan paikallistelevision lähettämänä (lisäksi Discovery, CNN, Cartoon-TNT, Australia jne.), joista osa näkyy siis kahta kautta. Mutta tämäkin uhataan täällä salata ensi kuun alussa (ovat jo salanneet sen päiväaikaan). Mikäli se menee, on salausboxi 300 dollaria ja kuukausimaksu 15 dollaria. Nyt odotellaan aikovatko tehdä niin, sillä valtava joukko Vietnamilaisia jäisi käytännössä ohjelmien ulkopuolelle ja siitä saattaa syntyä melko soppa. No jäädään odottamaan.

29.03.1998
Täällä on ollut ensimmäistä kertaa sellainen tutun tuntuinen sadeilma ja ukkonen. Muutenhan sade on ollut sellaista vaisua tihutusta. Ja täällähän on vähän vaikea kokea vuodenaikojen muuntumista, kun kaiken aikaa on vihreää. Ehkäpä se kesällä sitten tuntuu toisenlaiselta. Nyt ollaan oltu 4 kuukautta reissussa ja kesäloma rupeaa lähestymään. Näillä näkymillä ollaan tulossa ennen juhannusta ja viivytään kuukauden päivät.

04.04.1998
Tänään käytiin ostamassa verhokangasta. Meillä on nuo ikkuna-aukot niin erikoiset, että on tässä kulunut aikaa miettiessä. Kokeeksi ostettiin isoimpaan (sehän on järkevä testauspaikka) ikkunaan 10 metriä verhoa. Ensimmäisessä paikassa pyydettiin 30 markkaa metri, joten olisi ollut hieman hintavaa. Toisessa sitten vähän makuuhuoneen kaltaisesta verhosta pyydettiin vajaa kymppi ja niinhän siinä kaupat syntyi. Oltiin melko tyytyväisiä, kun huomattiin kuviointi melkein samanlaiseksi kuin sohvakalustossakin on.

Yritetään sitten ensi viikolla Jarin kiireitten ohessa saada tuo ensimmäinen ikkuna kuntoon ja saadaan miettiä, sopiiko. Melkein unohtui, että Sini jo hankki ja teetti kylpyhuoneen ikkunaan valoverhot, joilla korvattiin siinä ennestään ollut kietaisuhame. Niitä vaijeritankoja, joita meillä on kotona, vain kovasti kaivattiin, sillä kanttinauha ei ole niin kannattavaa tavaraa.

08.04.1998
Täällä muuten eilen illalla tuli taas ne lentävät madot sisään.  Sini juuri ruvennut syömään makkarakeittoa, jonka valmistukseen meni aika lailla aikaa ja oli sen verran hämärää ettei katsonut tarkemmin ympärilleen käydessään istumaan pöytään kun tunsi yht'äkkiä jonkun kävelevän säärtänsä pitkin ylöspäin.  Kun hän nosti housun lahjetta niin siellä oli kaksi matoa kapuamassa paljasta jalkaa pitkin ylöspäin.  No housut lähti akkiä jalasta ja kun hän meni käymään kylpyhuoneessa niin
huomasi, että yksi mato oli jo puseron kaula-aukossa.  No pusero lähti myös pikavauhtia päältä.  Siihen ne ruokahalut sitten menivätkin. Sitten vain alkoi myrkyttää paikkoja ja siihen se matojen tulo lopahti onneksi.  Jari oli samaan aikaan johtokunnan porukoiden kanssa kokouksessa joten yksin täytyi niistä selvitä. Ne eivät muuten sittenkään ole termiittejä vaan lentomuurahaisia,joten saamamme tieto oli hieman harhainen.

Seuraavaana yönä tuli kova ukonilma.  Salamat löivät muutaman sekunnin välein ja vettä tuli kaatamalla.  Vesi alkoi jo tulla ikkunoista sisälle ja meidän täytyi laittaa yhteenkin kohtaan pesuvati kun vettä tuli ihan lorisemalla.  Eipä me ihan lähellä maan pintaa olla, mutta ulkona oleva vesikouru ja meidän ikkunamme on tehty hieman eri aikaan ja tietysti kourun ulkolaita on korkeammalla kuin ikkunan alalaita. Niin ja se vesi tietysti tuli siitä kiinteästä ikkunan osasta sisään. Tänään täällä on ollut ikkunoiden tiivistäjät mutta saa nähdä kuinka he osaavat nuo hatarat ikkunat korjata.  Kesällä taitaa tulla vettä vähän enemmänkin.

27.04.1998
Täällä on ollut tosi kuumaa, parhaimmillaan 38 astetta ja viime lauantaina sitten paikallinen muuntaja sykähti ja oltiin melkein koko vuorokausi ilman sähköä. Olo oli koko ajan kuin olisi ollut Suomessa ulkona kovimmilla helteillä. Tosin oli se vähän erilainen päivä ja vietettiin monta tuntia seuraillen korjauspuuhia ikkunasta istuen piirongin päällä ja jutellen niitä näitä. Siinä nimittäin oli mukavin ja vilvottavin paikka kuumimpaan aikaan. Lopulta saatiin juuri ennen pimeän tuloa sähköt päälle ja ehdittiin näkemään aika-ajojen pääkohdatkin. Valitettavasti sitten kilpailu meni niinkuin meni.

18.05.1998
Täällä on taas mennyt tasaisen kuumasti.  Koko ajan on ollut noin +30. Sisällä yhtä paljon, illalla vielä kuumempi kuin ulkona kun ikkunoita ei voi pitää auki tai tulee itikoita ja kosteus sisään.  Kohta mie (Sini) en enää jaksa olla täällä.  Koko päivän kun on täällä kuumassa ilmassa sisällä niin illalla sitä on ihan poikki ja äkäinen.  Hiki valuu koko ajan, jos juot vaikka lasin vettä se tulee heti ulos hikenä.  Jari sentäs voi olla päivällä ilmastoidussa työtilassa.  Meillähän on ainut viileä paikka tämä makuuhuone, mutta tuleehan sitä jo vähemmästäkin mökkihöperöksi kuin että on koko ajan yhdessä huoneessa.

No onhan täällä joskus jotakin "valopilkkujakin", esimerkiksi nyt viime lauantai-iltana oli taas kunnon ukonilma.  Salamat räiskyivät kuin ilotulitus, sitä kesti n. pari tuntia ja se oli todella upeannäköistä. Niin, Sini tuossa tuntui hieman tukahtuvan kuumuuteen.

24.05.1998
Täällä on ollut viime aikoina todella kuuma ja meillä on hieman ruvennut keittämään täällä sisällä. Emme todellakaan tajunneet, kuinka kuumaksi tuo katto voi tulla ja kun se on lisäksi kovin ohut, on täällä sisällä hallissa ja keittiössä usein kuumempaa kuin ulkona.

Onneksi saimme myös vuokraemännän tajuamaan, että tänne on välttämätöntä saada lisää jaahdytyslaitteistoja. Kun lupauduimme maksamaan heti heinä- ja elokuun vuokran, pitäisi heti nesi viikosta laitteet tulla. Lauantaina oli niin tukahduttavaa, että makuuhuoneessakin jäähdytyksestä huolimatta oli 30 astetta. Onneksi tänään on sadellut pitkin aamua ja olo on hieman viileämpi.

26.05.1998
Meille on tämä Internet ollut hyvin tärkeä henkireikä, vaikka sen hinta tuleekin aika kovaksi. Nytkin on tässä kuussa 24 tuntia täynnä, mikä tekee 250 markkaa ja 150 puhelinlaskuja päälle. Täällä puhelimen vakiohintaan kuuluu 450 minuuttia paikallispuheluja ja sen jälkeen joutuu maksamaan hieman ekstraa. Lisäksi tämä yhteys on melko hidas, joten kun haluaa katsella Internetistä uutisia, saa odottaa aina melko kauan.

Toissa lauantai-iltana oli taas kunnon ukonilma.  Salamat räiskyivät kuin ilotulitus, sitä kesti n. pari tuntia ja se oli todella upeannäköistä. Se olikin vähän hurjempi kuin me ikkunoista katsottuna luultiin.  Nimittäin viisi ihmistä kuoli täällä Hanoin tienoilla ja 2-3 ihmistä oli sen jälkeen kateissa. Taloja tuhoutui ja puita kaatui isommaltakin alueelta.

Meistähän se oli silloin niin upean näköistä kun salamat löivät taukoamatta ja jyrisi mahtavasti.  Tälläista ukonilmaa ei ole kuulemma ole ollut täällä Hanoissa muutamaan sataan vuoteen.  Tämä on nähtävästi sen El Ninon vaikutusta.  Onneksi se pahin myrsky meni muutaman kilometrin meidän asuinalueen ohi.  Joskus sitä on ajatellutkin että mitenkähän tämäkin korkea ja kapea talo kestää oikein kunnon myrskyn kun jo nyt on seinissä halkeamia ja vähänkin kovemmalla tuulella ikkunat ja ovet rämisevät.

Nyt on taas aurinkoinen päivä mutta näitä kuumia päiviä seuraa aina silloin tällöin ukonilmat vaikka ei päivät siitä kuitenkaan oikeastaan viilene kuin hetkeksi. Kuulemma kesällä ovat ukonilmat melkein päivittäisiä. Suurin huoli on täällä tällä hetkellä kuivuus, joka uhkaa sulkea vesivoimalaitokset. Ja silloin tulee olemaan sähkökatkoksia varmaan päivittäin. Nyt kaupuingissa pidetään silloin tällöin lyhyitä sähkökatkoksia, mutta pitemmistä on vältytty.

Eipähän tässä ole pahemmin muuta asiaa tällä kertaa kuin että mieli teki kertoa viime viikkoisesta ukonilmasta sen verran että tällä kertaa tuli vettäkin kaatamalla niin paljon että kaupungin kadut olivat niin täynnä vettä että sitä riitti reisiin asti. Moottoripyörät sammuivat kun vesi ylti moottoriin asti. Itse olimme juuri lähdössä osotoksille mutta juuri ennen lähtöä alkoi sataa kaatamalla.  Peruutimme lähdön viime tingassa ja Thang kertoi useiden motojen pysähtyneen moottorin kastumiseen.

Eihän siellä olisi voinut tehdäkään mitään ostoksia kun kaupatkin sulkivat ovensa.  Kaiken kukkuraksi sähköt menivät taas päältä ja täällä me sitten kotona hikoiltiin ja odoteltiin niiden tuloa.  Tällä kertaa se katkos kesti vain neljä tuntia.  Oli taas kuitenkin upeaa ihailla niitä salamoiden jatkuvaa välkettä.

06.06.1998
Täällä ovat jatkuneet vaihtelevat säät, eli välillä on kuumaa ja kosteaa (+37) ja välillä ukkosta. Tällä viikolla joka toinen päivä on ollut kunnon salamointia ja taitaa taas olla tänään vuorossa sadetta. Onneksi sentään on tosiaan tullut sadetta ja sähkökatkot eivät ole olleet kuin satunnaisia. Tänäänkin luultiin ensin kaikkien sähköjen menneen. mutta sitten huomasimme, että se oli vain meidän automaattisulake yhdestä vaiheesta.

22.07.1998
Vaikka oltiin vain 6 viikkoa poissa, oli jo systeemit muuttuneet niin, että ei vuorokauteen saatu yhteyttä sähköpostilla aikaan. Kun saavuttiin Hanoihin, oli olo kuin saunassa. Varjossa (niin kuin lentokentällä sitä näkisi) 38 astetta ja sitten odoteltiin täysin ilmastoimattomassa lentokenttärekennuksessa melkein puoli tuntia matkalaukkuja. Hiki valui molemmilta virtanaan ja vaatteet olivat ihan märät. Ja kun emme olleet tajunneet pyytää, oli myös kotona ilmastointi poissa ja sisällä samat 38 astetta. Siinä viileyttä odoteltaessa Jari otti kylmän suihkun ja Sini kuuman kylvyn! Eli kun hikoillaan, niin hikoillaan sitten kunnolla, tuumi Sini.

23.07.1998
Jos yhtään auttaa, niin voimme ottaa osaa kuumuuden aiheuttamiin hankaluuksiin omakohtaisesti. Meillä on nyt ollut 40 astetta joka päivä, vaikka iltaisin aina on näyttänyt pilviseltä, niin päivällä on aurinko mollottamassa. Ja tuo katto on kyllä mahdoton kuumuuden varaaja, joten ilmastointilaitteista huolimatta on koko ajan vähintään 30 astetta.

08.09.1998
Täällä on ollut tasaisen rauhallista nyt loman jälkeen kun ne monsuunisateetkin olivat olleet juuri meidän lomamme aikana.  Harmi vain kun jäi näkemättä. Vielä ilmat ovat kuitenkin hyvin kuumia kun lämpötila on reilusti yli kolmekymmentä ja hyvin kosteaa.  Paikalliset kyllä sanoivat jo elokuun puolivälissä että syksy on jo alkanut kun yöt ovat kylmiä, noin 27 astetta ???

Nyt meillä on oikein mukavaa odottamista tiedossa kun minun veljeni Ari tulee vaimonsa Teijan kanssa marraskuussa tänne reilun viikon lomalle. Lapset he jättävät kuitenkin kotiin, ovat vielä niin pieniä ettei kannata ottaa mukaan.  Voitte varmaan kuvitella kuinka kovasti odotamme heitä tänne.  Olen jo nyt alkanut suunnitella  kaikenlaista ohjelmaa ja retkiä sille ajalle.

22.09.1998
Uusi osoitteemme on, 108 Xuan Dieu STR, Hanoi Vietnam. Emme ole vaihtaneet asuntoa, vaan kadun nimi on muutettu, samoin talojen numerot.

29.09.1998
Myos vuokraemantani on osoittanut kiinnostusta sopimuksen jatkamiseen. Ongelmamme on se, etta vuokra on sidottu entiseen sopimukseen ja sita voi pudottaa korkeintaan 10%. Kuitenkin taso on pudonnut enemman. Mutta jollemme saa todella upeaa tarjousta, aiomme todennakoisesti jaada huonekaluinemme tanne. Koska talossa on vain kolme huoneistoa kuudesta (kuvaa myos ulkomaalaisten asuntotilannetta), olemme myos tiedustelleet, voimmeko kayda katsomassa alempia kerroksia. Joten elamme mielenkiintoisia aikoja.

22.10.1998
Eilen oltiin katsomassa uutta asuntoa, sillä hinnat ovat tulleet nyt alas ja tämä asunto kyllä rupeaa tuntumaan hieman huonolta kun vastassa on sauna, uima-allas ja kuntosali. Samalla reissulla käytiin myös keilaamassa yhden suomalaispariskunnan kanssa. Sini taas kävi tänään akupunktiossa saamassa hoitoa epätasaiseen hikoiluunsa. Saa nähdä, miten tulee auttamaan. Hän saa hoitoa 7 kertaa ja aina 20 minuuttia kerrallaan.

02.11.1998
Alkaakohan täällä nyt talviaika kun aamulla satoi vettä ja nyt tuntuu aika viileältä vaikka lämpöä on n. 24.  Paikallisilla on jo pitkähihaista yllä.  Aamulla kävin saattamassa Jarin Bangkokin lennolle ja täytyy sanoa että kyllä meikäläinen vielä tarkenee lyhythihaisella ulkona, mutta täällä sisällä on paljon viileämpää vaikka ilmastoinnitkaan eivät ole päällä.  No tässä flätissä onkin talvella kylmä ja kesällä kuuma kun tämä on kattohuoneisto, eikä täällä ole mitään välikattoa.   Siinä onkin yksi syy miksi haluamme vaihtaa asuntoa.  Toisaalta tämä on ihan liian iso meille kahdelle (170 neliötä), emme esimerkiksi ole käyttäneet toista olohuonetta ainakaan puoleen vuoteen se kun on ollut liian kuuma.

Olemme löytäneet juuri valmistuvan Rose Garden Tower nimisen tornin, josta saisimme huoneiston ylimmästä 16. kerroksesta.  Siellä on myös uima-allas, fitnes-center, sauna ja kauppa ym. Huoneiston voi vuokrata joko kalustettuna tai ilman.   Saa nyt nähdä onnistuuko tuo muutto kun ensin täytyy päästä irti entisistä kalusteista.  Olemme kuitenkin jo irtisanoneet vuokrasuhteen tästä asunnosta. Toivottavasti pääsemme muuttamaan jo joulukuun alussa.  Tässä asunnossa on jo muutenkin ollut monenlaista harmia kaikenmaailman laitteiden korjausten ja asennusten takia.  Oikeastaan tässä ei ole ollut yhtään ehjää kuukautta ettei jonkinlaista korjausta tai asennusta tehtäisi ja joskus ne korjaukset kestävät viikkotolkulla. Ainakin se sen verran rassaa että omat menot täytyy aina aikatauluttaa sen mukaan.  Täällä täytyy olla aina joku paikalla joka katselee vähän näiden paikallisten perään, muuten voi hävitä tavaroita.  Nytkin tätä parhaillaan maalataan, tosin ulkopuolelta ja kattoatiiliä uusitaan.

Jari tulee AIT:stä takaisin torstaina.  Meikäläisellä ei nyt ollut tarvetta päästä pois, kun Ari ja Teija tulevat ensi lauantaina. (kaikki suomalaiset sanovat että kerran kahteen kuukauteen täältä on kerta kaikkiaan päästävä jonnekin, olen täysin samaa mieltä) Ehdin nyt hyvin suunnitella ja järjestellä retkiä yms.

03.11.1998
Olipa eilen nappiin sanottu että vaviskaa siellä Hanoissa, täällä on nimittäin nyt poikkeuksellisen kylmä.  Eilen kyllä vapisinkin vilusta ja tänään tuntuu viileä sää jatkuvan.  Tuolta Kiinasta päin puhaltelevat sellaiset kylmät tuulet. Täällä sisällä on lämmintä 22 astetta, mutta se tuntuu paljon kylmemmältä kuin Suomessa sama lämpötila, johtuneeko se sitten tästä kosteasta ilmasta.  Yöllä tuli kurkku ihan kipeäksi ensi kertaa yli puoleen vuoteen.  Täksi päiväksikin luvattiin vain 19-21 astetta ja voitteko kuvitella että viime viikolla oli n. 30 astetta.

Kiva kuulla että sielläkin on kaikki hyvin.  Kyllä se lapsien rytmi menisi varmaan sekaisin jos olisivat olleet kotona.  Varmaankaan ei olisi raaskinut herättääkään ihan niin aikaisin kun ei tarvitsisi lähteä mihinkään. Jari on parhaillaan Bangkokissa AIT:ssa ja tulee takaisin torstaina. Ehkä viime yö tuntui myös siksi kylmältä kun ei ollutkaan Jaria vieressä.

Minun veljeni Ari tulee vaimonsa Teijan kanssa tänne ensi lauantaina lomalle ja he viipyvät n. viikon verran. Lapset jäävät kotiin kun ovat vielä niin pieniä.

28.11.1998
Ja nyt sitten näyttää, että emme me minnekään ole tästä muuttamassa. Vuokraisäntä teki niin hyvän tarjouksen, että saamme rahamme käytännössä kalusteista pois olemalla kesään saakka täällä. Odottelemme tässä lopullista silausta siihen viikonlopun aikana.

06.12.1998
Meillä olikin oikein rattoisa ja mukava viikonloppu. Jarin synttäreitä ja itsenäisyyspäivää vietettiin hieman nurinkurisessa järjestyksessä, kun suurlähetystö järjesti kutsut jo perjantaina.

Siellä oli tupa ja piha täynnä vieraita ja etenkin suomalaisia. Katu oli varattu koko korttelin leveydeltä autojen pysäköintialueeksi emmekä ehtineet neljän tunnin aikana edes sisälle. Se johtui enemmän siitä, että ulkona puutarhassa oli niin paljon tuttuja, että ei yksinkertaisesti tehnyt mieli lähteä sisälle lisää etsiskelemään. Ilta kului niin rattoisasti että kotiin ehdittiin vasta yhden jälkeen yöllä.  Oli kiva tavata yhdellä kertaa niin paljon tuttuja ja juttelemistahan tietysti olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Ainahan se aika loppuu kesken.  Yllätysvieraita oli Leena ja Risto Telen, jotka olivat tämän asuntomme entisiä asukkaita ja tulivat sunnuntain golfturnauksen vuoksi käymään tänne Thaimaasta.

Lauantaina Jarilla oli yhden lyhytkurssin päättäjäispuhe ja sitten lähdimme illalla juhlimaan synttäreitä Marja ja Hannu Kokon kanssa. He ovat olleet täällä jo monen vuoden ajan ja olleet pari vuotta Keski-Vietnamissa. Tulivat sieltä 11 tunnin automatkan takaa haistelemaan pääkaupungin tuoksuja.  Ja jouluostoksille sekä nauttimaan hyvästä ruuasta.

Ei voinut välttyä ajatukselta, että meidän eromme nykyaikaiseen elämään on paljon pienempi kuin heidän eronsa meidän elämäämme. Siellä ei ole kauppoja ja ravintoloita sekä kontaktit paikallisiin on huomattavasti vähäisemmät.

Eilen keskiviikkona jo aloiteltiin pakkaamista.  Tänään täytyy vielä lähteä etsimään uutta kylpyammetta.  Asentavat sen tänne meidän lomamme aikana.  Ai niin, kerrottiinko me jo että jatkamme asumista sittenkin tässä vielä ainakin ensi kesään.  Näin saamme myytyä nämä kalusteet talon omistajalle.  Jutellaan siitä sitten lisää kotona.

Täytyy vielä kiittää niistä Seura-lehdistä. Ette uskokaan kuinka pitkäksi aikaa niistä on ollut iloa. Niissä kun on lukemista eri tavalla kuin jossakin 7-päivää lehdessä. Kiitoksia siitä myös Penttisille. Kun te lähditte maanantaina, niin me oltiin seuraavan
viikonlopun Ho Chi Minh Cityssä Seura-lehdet  kulki mukana ja siellä me pore-ammeessa niitä sitten myös luettiin.  No ei me koko viikonloppua vietetty pore-ammeessa, vaan katseltiin myös kaupunkia, he, he...

Nyt tässä talossa tehdään remonttia noissa alimmissa kerroksissa. Siellä puretaan lattioita ja voitte uskoa mikä jumputus kuuluu koko päivän kun kivitalossa kaikki äänet kaikuvat.  Toivottavasti ne saavat kaiken valmiiksi meidän lomamme aikana.

3.Ruoka

18.01.1998
Niin, Ha Noi on siis muuttunut. Talomme sijaitsee 5 km keskustasta pohjoiseen West Laken rannalla ja loysimme jo aikoja sitten 20 metrin paasta italialaisravintolan, jossa on italialainen kokki ja todella hyvaa ruokaa. Ja jos ei jaksa kavella, voi tilata kotiin ilman lisakustannuksia.

Tanaan ajattelimme katsoa vahan kauempaa ja katsos mokomaa: kavele 20 metria lisaa ja loytyi oikein viehattava ravintola, jossa oli todella kiva sisustus, ruokaa ja viela sunnuntai-iltanakin elavaa musiikkia. Trio (piano, rummut ja kitara) soitti todella mukavaa ja nautittavaa musiikkia.

Ruuan taso taalla vaihtelee, ulkomaalaiset annokset ovat 5-10 USD, ruokajuomat 3-4 USD. Paikalliset ruoat olisivat tietysti halvempia, mutta Sini ei viela ole saanut niihin positiivista tuntumaa. Ne, mita han on kokeillut eivat viela tunnu miellyttavilta. Jari kylla syo, Quyen yleensa aamulla tuo kulhon nuudelikeittoa (4000 Dongia, alle 2 FIM, 1 USD= 13 000 Dong) ja toissa usein tulee syotya paikallista.

07.02.1998
Ai niin, täällä saa hyvin paljon erilaisia tavaroita. Mutta jotkin tavarat eivät ole vielä markkinoilla. Joissain ulkomaalaisille (hintojen mukaan) tarkoitetuissa kaupoissa saattaa löytää haluamansa:

• tamponit ovat todella tiukassa (yksi kauppa kaupungissa). Ilmeisesti käyttävät vielä kangassiteitä ja jotkut kertakäyttösiteitä.
• sähköhammasharjan harjoja ei kannata etsiä
• ei varmaan löydy ikkunatiivisteitä
• hernekeitto ja karjalanpaisti pitää tehdä itse

04.04.1998
Eilen saatiin tosi hyvää hernekeittoa ja pannaria (vaikka ei ollutkaan torstai) ja Jari pääsi käymään saunassa, joten yöunet olivat taattuja, vaikka aamuyöstä sitten huomasi rokkaa syöneensäkin. Sini ihan näki unta pieruista ja sitten havahtui, että ilmassa on tiettyä tuoksua oikeastikin.

12.04.1998
Täällä ei pääsiäinen näy millään lailla, vaikka kaupassa oli kyllä jonkinlaisia pääsiäismunia myynnissä. Kyllähän täällä on kristittyjä jonkin verran, mutta taitavat olla kaikki vähän maallistuneita, että pääsiäinen vietetään omissa oloissa. Ja tietysti perjantai ja maanantai ovat normaaleja työpäiviä. Jotkin suurlähetystöt ovat kiinni ja siinä kaikki.

Oltiin tuossa perjantai-iltana hurvittelemassa toisen pariskunnan kanssa. Ensin oikein mukavassa italialaisravintolassa, missä on italialainen Leonardo isäntänä ja ruoka todella hyvää. Jari on ihastunut mustaan nauhamakarooniin Tagliatelle Nereen, jonka kanssa on äyriäiskastike ja Sini pitää kinkkupizzasta, Capricchiosasta. Ja yleensä ruuan kanssa otetaan mukaan leipää, jossa on tomaattia ja mozzarellajuustoa. Eli italialaisesta täydellisyydestä jää vain mainitsematta viini, joka sitten kruunaakin ruuan [Loppuilta kerrotaan sattumisissa]. 

24.04.1998 Ollaan juuri lähdössä IVOn edustajien kanssa italialaisillalliselle ja Vietnamin iloihin, joten ei sen enempää.

4. Liikenne

07.02.1998
Tähän meidän on pakko kertoa välillä nykyisestä täkäläisestä tiekulttuurista. Autoja ei ole eniten, vaan tiet täyttyvät moottoripyöristä (moto). Ja ne ajavat aina omalta kantiltaan suoraan ja väistävät ainoastaan, mikäli auto tööttää (tavallaan kuten ennen). Ja pakkohan se on töötätä, kun vastakkaisellekin kaistalle ryntää useampi moto. Siitä johtuen nopeampi auto joutuu edelleen koko ajan tööttäämään ja ajamaan zik-zakkia, mutta huomattavasti vaisummin kuin ennen vanhaan. Saatiin myös täkäläiset ajokortit, mutta emme ole vielä uskaltaneet liikenteeseen.

25.08.1998
Ollaan sen verran vilkastuttu, että käytiin viikonloppuna pienellä maaseutumatkalla ja me molemmat ajoimme autoakin jonkin matkaa. Täytyy sanoa, että liikenteessä pitää olla tarkkana, sillä kaikille ohitettaville on parempi antaa äänimerkki ennen ohitusta. Täällä ei pahemmin katsota taakse vaikka oltaisiinkin menossa tien poikki samantien. Käytiin katsomassa paikallista golfkenttää, joka on puolentoista tunnin ajomatkan päässä. Tai vilkaisemassa, sillä siellä oli todella kova auringonpaiste, eikä meillä ollut tietenkään suojavoiteita mukana. Golfkenttä on saaressa järven keskellä ja pahimpaan tulva-aikaan siellä ei voi pelatakaan. Sitten siirsimme etapin Ao Vua - nimiseen paikkaan, joka on vähän Tam Daon kaltainen, paitsi vain sijaitsee vuoren juurella eikä lähellä huippua. Kuitenkin yleisvaikutelmaltaan ja vesiputouksineen oli hieman miellyttävämpi paikka. Tosin emme todennäköisesti sinnekään jäisi yöksi vastaisuudessa.

01.11.1998
Laitamme myös kokeilun kännykkäviestiin, sillä lähellä Tommoa on Sambiassa sivu, jonka avulla voi laittaa viestin tietokoneella ja ilmaiseksi. Voi olla, että Vietnamiin ei voi lähettää, mutta voitte kokeilla itsellenne. Niin, viestin lähettämällähän voi ilmaista, että sähköposti on tulossa. Täällä voi ilmeisesti vastaanottaa, mutta lähettäminen ei ainakaan onnistu Jarin kännykkäliittymällä. Numero on +84 90 40 2286.

05.11.1998
Täällä voi myöskin nähdä auton rekisterinumerosta kuinka korkea-arvoisen henkilön käytössä auto on.  Numero 80 kertoo että auto on joko Diblomaatin tai jokin muun korkea-arvoisen henkilön käytössä, kuten Jarin.

5. Matkailu

27.01.1998
Täällä on tänään uuden vuoden aatto, kuten vähän jo oli puhetta. Sinillä on ollut hieman pahantuntuinen kylmettyminen tässä kylmässä säässä. Hän sai eieln rohtoja ja mikäli ehtii tervehtyä, lähdemme torstaina kahdeksi yöksi merenrannalle Ha Long Bay-nimiseen paikkaan.

Se on Ha Noin lomakeskus, jonka saaristo on kansainvälinen luonnonsuojelukohde. Mikäli vaan sää sallii, yritämme päästä myös jonkinlaiselle laivamatkalle.

07.02.1998
Laitan tuossa loppuun alkukertomuksen matkastamme Ha Long Bayhin. Se tulee jatkumaan, jahka saamme aikaa kirjoittaa lisää.

50,5 TUNTIA VIETNAMILAISTA AURINKOMATKAILUA

No, torstaina 29. tammikuuta, toisena uuden vuoden päivänä Sini tunsi olevansa riittävän vahva ja päätimme lähteä Halong Bayhin, joka on noin 160 km Hanoista koilliseen (katsopa kartasta, jos et muista) meren rannalle. Matka sinne kestää noin 4 tuntia, joten arvaatte, että ei mennä moottoritietä. Laitettiin jo matkalle sukkahousuja, kaulahuivit, pitkiä kalsareita, villapaitaa jne. Ja miten sitten kävikään. Aurinko rupesi paitamaan lähtöhetkellä ja Jarille tuli viime hetken kiire juosta ne 6 kerrosta rappusia ylös hakemaan aurinkolasejaan.

Autossa piti sitten heti ruveta riisumaan turhia vaatteita pois ja matka alkoikin ihan mukavasti. Ajoimme sitä nopeinta reittiä, mutta viime vuodesta opikin lisätty tietöitä runsaasti ja jouduimme ajamaan melko pomppuista tietä, jolla oli yhtäkkiä isompiakin monttuja. Niiden varominen olikin kuskillemme, Thangille, todella ammattitaitoa vaativaa. Silti hänellekin tuli parissa kohtaa tosi kiire pysäyttää auto.

Tähän meidän on pakko kertoa välillä nykyisestä täkäläisestä tiekulttuurista. Autoja ei ole eniten, vaan tiet täyttyvät moottoripyöristä (moto). Ja ne ajavat aina omalta kantiltaan suoraan ja väistävät ainoastaan, mikäli auto tööttää (tavallaan kuten ennen). Ja pakkohan se on töötätä, kun vastakkaisellekin kaistalle ryntää useampi moto. Siitä johtuen nopeampi auto joutuu edelleen koko ajan tööttäämään ja ajamaan zik-zakkia, mutta huomattavasti vaisummin kuin ennen vanhaan. Saatiin myös täkäläiset ajokortit, mutta emme ole vielä uskaltaneet liikenteeseen.

Tämä ei kuitenkaan ollut tämän matkan suurin ongelma, koska kuski kertoi 50 km:n jälkeen, että moottorista kuuluu outo ääni. Päätettiin kuitenkin jatkaa, ja matkalla ilmeni, että autoon ei ollut Toyotan suosituksesta huolimatta vaihdettu jakopään hihnaa 80 000 km:n kohdalla ja nyt 15 000 km myöhemmin taisi tulla ongelmia. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa ja kuski sai luvan vaihtaa hihnan vietyään meidä Ha Lon Bayhin ja palattuaan lähellä sijaitsevaan isompaan kaupunkiin Hai Phongiin.

Niinpä siinä sitten ajettiin vaihtelevalla tiellä ja vaihtelevassa liikenteessä, KUNNES 12 km ennen hotellia jakopään hihna sai tarpeekseen. Oltiin merenlahdella, toisena uudenvuodenpäivänä ja pulassa. Olihan meillä matkapuhelimet, mutta hotellista ilmoitettiin, että ei heillä ole autoa, eikä tällä paikkakunnalla yksinkertaisesti ole taksipalveluja. Vaikka olisi ollut, olisivat olleet todennäköisesti uuden vuoden juhlissa, niin vakavasti siihen täällä suhtaudutaan.

Onneksi melko läheltä suostuttiin hinaamaan automme perille, hinta oli 50 FIM, joka oli vähintään kaksin- ellei kolminkertainen käypään tasoon verrattuna. Ja Thang järjesti meille oman kyydin, pysäyttämällä paikallisen henkilöpakettiauton, jossa oli jo ennestään 5 henkilöä. Ei meillä ahdasta ollut, mutta lyhyt matka oli oma kokemuksensa sekin. Ikkunat ja auto rämisivät, moottorin ääni oli kaikkein voimakkain, mutta ihmiset olivat erittäin otettuja, että meille kelpasi heidän kyytinsä. Oli Thang maksanut siitä 13 FIM, joka oli tälle kuskille extraa, koska oli muutenkin matkalla sinne.

Hotellimme oli oikein mukava, kuulemma vain valtionpäämiehet siellä järjestään käyvät (sikäli kuin on sinne asiaa). Huone oli oikein siisti ja kylpyhuone ainakin aluksi Sinin mieleen. Valitettavasti pyynnöistämme huolimatta, ilmastointilaitteen kuoren räminää ei saatu korjattua, mutta se nyt oli sivuseikka. Ja TV-tarjonta oli vähäistä, vain 3 kanavaa. Ilmeisesti meidän lisäksemme, valtionpäämiehet eivät tällaisista asioista välitä.

Mentiin sitten illalla ravintolaan syömään. Sini sanoi heti alkuun, että hänelle tulee mieleen vanhat Venäjän ajat, mutta Jari yritti vielä hieman avartaa ja puhui vanhoista suomalaisista juhlasaleista.

Tähän pitää kertoa se asia, että Sini ei millään ole tottunut täkäläiseen ruokaan. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että Jarin suomalainen pomo kertoi ensi aterialla tosi hurjia juttuja ruokakokemuksistaan Aasiassa käärme- ja koiranlihaa myöten. Jos on herkkä ruoka-asioille, on herkkä. Ja vielä kun kaikki sen jälkeiset yritykset ovat menneet enemmän vikaan kuin olisi uskonut, niin Sini ei kertakaikkiaan ole tottunut asiaan. Tätä asiaa ei tietysti helpota se, että meillä on naapurissa hyvä italialainen ravintola.

Yritettiin kuitenkin tilata herkullista kanaa sienikastikkeella, joka kuitenkaan ei viehättänyt. Kana olikin keitetty nahkoineen ja sienet (suppilovahveron näköisiä) oli lisätty öljyisen näköisellä liemellä. Sini kun näki pelkän kanan nahan, niin jo meni enemmät ruokahalut. Niinpä Sini söi leipää ja paistettuja munia (lisäannoksella)juuston kera. Edes Jarin kevätkääryleet eivät hänelle maistuneet, koska niissäkin liha oli vähän niin ja näin. Vaikka aterian hinta oli kohtuullinen, ei muistot ole todellakaan lämpimiä.

Illalla selvisi myös, että Thang (siis kuski) joutui menemään 60 km päähän Haiphongiin etsimään jakopyörän hihnaa. Me varasimme seuraavalle päivälle laivaretken saaristoon ja menimme nukkumaan.

Aamulla sitten kävimme samassa ravintolassa aamiaisella (Jari söi paikallista nuudelisoppaa ja Sini paistettuja munia ja leipää) ja jäimme odottamaan laivuria.

Ja asiaa tulikin sitten useamman kirjeen edestä. Olisi kiva, jos voisit taas levittää kertomuksia kotopiiriimme (Ernestasista Kaukoitään). Saudi-Arabiasta ei tosiaan se sähköpostiyhteys ei toiminut. Joko ovat kohta hankkimassa omia yhteyksiä, kuten Tommo jossain välissä ajatteli?

Toivottavasti loma (miksei siellä aurinko paistaisi) meni oikein mukavasti ja nyt onkin mukava ruveta katselemaan talviolympialaisia.

01.03.1998
Jari oli tiistaina pikavisiitillä Saigonissa ja siellä oli todella kuuma. Noin 35 astetta ja aurinko todella korvensi. Ollaan mahdollisesti parin kolmen viikon kuluttua lähdössä Bangkokiin, jossa myös on yhtä lämmin. Rupeaa jotkin asiat loppumaan ja sieltä niitä toivottavasti saa paremmin kuin täältä.

01.03.1998
En tiedä, ehditkö lukea viesti ennen viikonloppua, mutta saattaa olla, että lähdemme lauantaina ajelulle Bai Bangiin. Tosin sain sellaista tietoa, että varsinainen Camp puutaloineen on purettu ja tilalle on rakennettu kivihotelli. Myöskin tehdas toimii täysin vietnamilaisittain ja melko hyvin. Siellä on tarkoitus toteuttaa merkittävä laajennus lähivuosina. Mikäli lähdetään, laitamme toki kameran mukaan ja otamme reilusti kuvia. Ai niin, täytyy ottaa filmiäkin.

04.03.1998
Käväisin siis Saigonissa, mutta enpä paljoa ehtinyt reilun vuorokauden aikana nähdä, varsinkin kun kokouksemme oli samassa hotellissa. Kuitenkin aurinko tuntui todella paahtavalta. Bangkokiin ollaan lähdössä parin kolmen viikon sisällä ja sielläkin on riittävän lämmintä.

07.03.1998
Hei Äiti, tänään sitten käytiin Bai Bangissa.

Matkalla oli helppo huomata, että paljon on muuttunut ja kun saavuttiin Viet Trihin, oli mm. ne kerrostalot uuden asutuksen peittämiä. Niitä oli melkein maqhdoton huomata. Sitten jossain vaiheessa autokuskimme halusi kysyä varmuuden vuoksi paikallisilta, missä vanha leiri on. Samalla kun hän meni kysymään, näin edessäni jonkin matkan päässä betoniaitaa melko tutun näköisen kukkulan luona ja tiesin heti, ettei sen enempää tarvitse kysellä.

Käytyäni aikaisemmin Ruotsin suurlähetystössä, olin saanut esitteen, jossa oli mainittu leirialueen huonokuntoisten puurakennusten puretun ja paikalle rakennetun kivisen hotellin. Sen vuoksi odotuksemme eivät olleet kovin korkeat siltä osin, mutta toisin kävi.

Jo sisälle ajo portista oli aivan kuin ennen ja noustessamme mäkeä ylös oli vasemmalla vanhaa perua ole parakki, joka oli hotellin vastaanotto. Mutta ovien yläpuolella luki Camp Office. En muista, missä käytössä se oli aikanaan, mutta meidät siellä vastaanottanut hotellin varajohtaja, Mr. Phan, sanoi sen olleen aikoinaan perheasunnon. Mr. Phan oli toiminut leirillä aikoinaan sähköasentajana.

Teehetken jälkeen hän lähti näyttämään hotellihuoneitaan, jotka koostuivat lähinnä 90-luvun alussa rakennetuista kivisistä taloista entisten, muistaakseni Downing Streetin alkuosalla sijainneiden talojen tilalle. Mutta kaikki tiet ja suurin osa jalkakäytävien katteista oli täysin muuttummattomat. Tenniskentät, squash, uima-allas ja ravintolarakennukset olivat entisellään, joten kaikki näytti tutulta.

Mutta paljon oli tietysti purettu, kauppa, camp office, altaan toisella puolella oli talo 21 melkein muuttumattoman näköisenä. Lisäksi kaupan jälkeisen tienristeyksen alapuolella oli rauta-aita, joka jakoi alueen mielestäni kahtia camp officen ohi kulkevan tien suhteen kohtisuoraan. Ja muistaakseni teidän talonne oli siellä alempana. Ja siellä oli kaikki purettu eikä sinne myöskään nyt päässyt edes etsimään rakennuksen paikkoja. Myöskin se talo, missä yävyimme lähellä pääporttia oli purettu, mutta jäljet olivat näkyvissä. Otimme tietysti kuvia ja laitamme tulemaan sinnekin hetimiten.

Sitten menimme syömään ravintolaan, joka oli uima-altaan luona. Se entinen isompi ravintola oli nyt baarina ja ruokaravintola oli rakennuksessa altaan ja squash-hallin välillä. Siinä tarjoilijan ottaessa tilausta, hän kyseli meiltä mistä olemme. Annoin korttini ja sanoin perheeni olleen täällä töissä ja mainitsin isän nimen. Tarjoilija sanoi heti tämän jälkeen "Tom?" Ja kun minä sanoin kyllä, hän hetken luuli, että minä olen Tommo, mutta selvityksen jälkeen hän kysyi "What about Mrs., Mrs." ja Sini sanoi perään Inkeri ja hän sanoi niin, niin Inkeri. Ja sitten hän sanoi, että hän muistaa oikein hyvin, sillä hän oli monien kotiapulaisena ja Mrs. Inkeri oli sihteerinä ja auttoi häntäkin jossain lapsiasiassa.

Kyseessä on Nguyen Thi Minh Khai ja kutsutaan siis Ms. Khai ja hän on minun ikäiseni. Hän halusi lähettää oikein paljon terveisiä sinulle isälle ja Tommolle. Lisäksi hän antoi valokuvansa ja laitan sen myös tulemaan. Itse hotelli oli melko kallis, sillä tosi vanhoista pienperheen asunnosta pyydettiin 25 dollaria, hieman isommista camp officen jälkeen sijainneen pienperheen asunnoista 40 dollaria ja niistä uusista neljän makuuhuoneen! kämpistä 120 dollaria yöltä eikä tasossa kyllä juuri ollut kehumista. Mutta Ms. Khain ruuat olivat todella hyvät. Että jos tänne tulette, saattaisi siellä yhden yönkin viettää?

Tehtaan ympäristössä on noin 3000 asukasta, joten paikat ovat siltäkin osin muuttuneet. Oltiin sen verran myöhään liikkeellä, että emme lähteneet tehtaalle. Mutta esimerkiksi leiriä vastapäätä tien toisella puolella on iso koulu. Kaiken kaikkiaan matka oli todella mukava ja harmitti oikein, miksi ei tehty jo aiemmin. Ja se harmittaa, ettei meillä ole sitä vanhaa videota [vuodelta 1982, kyllä] mukana, koska ei kertakaikkiaan läheskään kaikkea voitu ottaa mukaan.

27.04.1998
Käytiin tuossa toissa viikonloppuna Tam Daossa. Se oli kuitenkin suurinpiirtein vain huviajelua, sillä ei siellä paikanpäällä lopulta ollut juuri mitään tekemistä. Kiipeiltiin vähän portaita ylös ja sitten alas ja lähdettiin takaisin. Kuitenkin täytyy sanoa, että ajomatka sinne  loppupäässä oli ihan mukava kiemurtelevine teineen ja havuvyöhykekasveineen.

10.10.1998
Olemme jo varanneet lentoliput joulumatkalle. Tulemme Lappeenrannan lentokentälle lauantaina 12. Joulukuuta kello 9.45 (samaan aikaan kuin kesällä). Kiitoksia, että saitte auton sinne Linnanmäelle. Meitä tuossa jo kovin vaivasi, kun emme keksineet silloin kesällä ratkaisua siihen. Ja olisi mukava, jos sen sitten saisi käyttöön kun tulemme. Takaisinpäin lähdemme, jahka Jari saa sopimuksen selväksi, sunnuntaina 3. Tammikuuta.

29.10.1998
Käytiin katsomassa sitä vieressä olevaa hotellia. On vaatimaton mutta siisti ja vuorokausihinta on noin 150 FIM. Nimi on tyypillinen tälle maalle Khach San Rong eli Dragon eli Lohikäärme. [Sinikan veli Ari Taskula ja vaimonsa Teija ovat tulossa 11 päivän vierailulle]

07.11.1998
Taalla on kaikki suhteellisen hyvin ja vietamme Sinin veljen ja hanen vaimonsa kanssa nyt oikein rentouttavan viikon turistellen. Syksy on asettunut mukavasti aloilleen, ei ole liian kuuma ja ilmankosteuskin on hieman laskenut. Olemme tassa hieman kierrelleet kaupunkia ja huomenna lahdetaan maaseuturetkelle.

11.11.1998
Läksimme eilen Halong Bayhin, ja palasimme tänä iltana. Se on suosittu merenranta lomailukohde. Maisemat ja luolat olivat aivan ihania. Siellä on paljon korkeita suoria kalkkikivisaaria. Vuokrasimme laivan koko päiväksi. Kaikesta varoittelusta huolimatta ruokakin maistui ja saatiin ihan oikeaa, perinteistä "phöö"-keittoa. Aurinkokin paistoi, niinkuin on paistanut koko ajan.

12.11.1998
Ari ja Teija ovat tänään käyneet ostoksilla, tutustumassa Jarin töihin, katsomassa meidän uutta asuntoa ja käytiin vielä Hanoin ulkopuolella keramiikkakylässä. Huomenna lähdetään maaseuturetkelle Parfyymivuorelle, josta kerroimme tammikuussa.

16.11.1998
Täällä on ollut vallan suurenmoinen syyssää ja Sinin veli vaimoineen viihtyi vallan mainiosti ja meillä oli ohjelmaa yllinkyllin koko ajaksi. Ja kyllä huomasimme, että vieraiden kanssa kaikki tekeminen on paljon normaali elämää intensiivisempää, eikä siinä silleen ehtinyt levähtää kuin ajattelimme. Ja kyllä me sitten myös matkailtiin, sillä Backmanin Matkatoimisto toimii Laatuajattelulla.

Saatiin Ari ja Teija koneeseen ja matkustavat sitten seuraavan vuorokauden Suomeen. Kylläpä vaan oli mahdottoman mukavaa heidän kanssaan ja näette sen varmaan myös filmiltä. Ari osaa jo kuvata oikein hyvin juuri sattuvia tapahtumia. Arin ja Teijan vierailu sujui oikein mukavasti

28.11.1998
Olimme viime viikonloppuna Saigonissa, Jarilla oli lauantaina kokous ja olimme siellä sitten pari yötä. Hotellin (Majestic) normaali huone ei meitä miellyttänyt, mutta siirryimme sitten sviittiin, joka olikin poreammeineen omaa luokkaansa. Kaupunki tuntui olevan huomattavasti suurempi ja turisteja oli selvästi enemmän katukuvassa.

6. Työ

07.02.1998

AITCV, pääovi

Jarin firma, AITCV sijaitsee ihan kaupungin keskustan lähellä ja keskuksella on melkein kokonaan käytössään noin sata vuotta vanha, aikoinaan ranskalaisten rakentama rakennus. Rakennus on aivan ihastuttava, mutta vähäisten varojen vuoksi siinä on aika lailla puutteellisuuksia. Lisäksi se on vain tilapäisesti AITCV:n käytössä. Henkilökuntaa on 30 henkeä, joista varsinaisen toimiston palveluksessa 20 henkilöä, jotka ovat kaikki vietnamilaisia. Suurin osa puhuu suhteellisen hyvin englantia ja loppujen kanssa Jari voi käyttää edellisiä tulkkeina. Vietnamin kielen opinnot eivät ole lähteneet käyntiin odotetulla tavalla, mutta odottakaapas. Töitä on Jari joutunut ainakin alkuaikoina puurtamaan kovasti, noin 50-60 tuntia viikossa on mennyt. Se tietysti hieman myös harmittaa meitä, sillä se on etenkin viikolla pois yhteisestä ajastamme.

04.03.1998
Täällä on melko tasaisen kiirellistä ja taas tänään ollaan menossa suomalaisen kauppakeskuksen vastuuhenkilön läksiäisiin. Ilmat ovat olleet hieman sateisia, mutta onneksi silti sinnä parinkymmenen asteen pinnassa.

27.03.1998
Jarilla on täällä iso johtokunnan kokous ja kun pääsi valitsemaan päivän, pidetään se 8.4. Samalla on uuden valmennuskurssiohjelman esittely, joten tekemistä riittää. Ilman Sinin päättävää vaikutusta Jari kyllä varmaan uppoaisi hommiinsa totuttuun tapaan, mutta nyt tulee myös lepovaiheita välillä. Ollaan myös kovasti pohdittu silloin tällöin eteen tulleita ongelmakohtia, joiden ratkomiseen toisen mielipide on aina antanut apua.

Jari on saanut toimintaan kovasti uutta puhtia ja saanut useilta suunnilta miellyttävää palautetta positiivisesta asennoitumisestaan asioiden eteenpäin viemisessä. Tosin huhtikuussa sitten nähdään, mihin asti muut toimintaan olennaisesti vaikuttavat osapuolet (AIT ja paikallinen opetusministeriö) ovat valmiina sitoutumaan suunnitelmien
toteuttamiseksi.

08.04.1998
Jarilla oli ensimmäinen suuri koitoksensa, kun joutui esittelemään johtokunnalleen (Council of Advisors) ensimmöisen kerran aikaansaannoksiaan ja ajatuksiaan asioiden ajamisesta. Täytyy sanoa, että tunteet kokouksessa vaihtelivat aika lailla. Itse asiat olivat hyvin suunnitellut ja aikaa oli varattu kunnon keskustelullekin, mutta
jotkin jäsenet eivät olleet tutustuneet riittävästi asiakirjoihin ja keskustelu pääsi hieman rönsyilemään väärissä paikoissa. Onneksi oli sen verran kokenut puheenjohtaja, että pysyttiin jollakin lailla aikataulussa. Joka tapauksessa kokous meni hyvin ja kaikki asiat lähtivät etenemään oikeaan suuntaan.

09.05.1998
Täällä oli erittäin mukava, mutta raskas pohjoismaalaisille työntekijöille tarkoitettu Vietnamviikko, joka oli Suomen rahoittama ja AITCV:n järjestämä. Viikon aikana käytiin asiantuntijoiden kanssa Hanoin tärkeimmät museot, temppelit ja erilaiset kulttuuriasiat, ja yritettiin saada kuvaa kaikista niistä asioista, jotka aiheuttavat ongelmia meidän ja vietnamilaisten välillä.

02.06.1998
Jari aloitti sitten vihdoin yksityisopetuksena Vietnaminkielen kurssin. Yksi sihteereistä on vietnaminkielen opettaja ja oppitunteja pidetään puoli tuntia päivässä.

06.06.1998
Sitten täytyy kertoa, että Jarille kerrottiin toimistossa olevan videokameran (Jari kysyi, mistä voisi vuokrata!), jolla tänään käytiin kaupungilla vähän kuvailemassa. Harmittaa vaan rutosti, ettei kamerasta ollut mitään puhetta aikaisemmin, sillä meillähän olisi ollut paljon kuvattavaa aikaisemminkin, kuten silloin Bai Bangissa. Tai sitten parfyymivuorilla, Tam Daossa jne.

10.06.1998
Täällä oli eilen raju ukonilma ja vettä tuli niin paljon että tänään useilla työntekijöillä oli vaikeuksia päästä töihin.  Eräskin suurlähetystön virkailija teki työmatkaa taksilla kolme tuntia eikä silti päässyt perille vaan täytyi kääntyä takaisin kotiovelle.  Jarilla sihteerit myöhästyivät pari tuntia (juuri kun oli kaikkein kiireisin päivä ennen lomalle lähtöä).  Nyt taas parhaillaan salamoi ja jyrisee, mutta toivottavasti ei mene taas sähköt niin kuin eilen.

08.09.1998
Jari lähti keskiviikkona käväisemään Bangkokssa ja tuli jo perjantaina takaisin.  Minunkin oli tarkoitus lähteä mukaan mutta peruin viime tipassa.  Maksaa nyt pari tonnia lentolipuista kun ei siinä ajassa ehtisi siellä paljoakaan tekemäään.  Jarilla oli muutenkin päivät buukattu niin täyteen tapaamisia että vapaa-aikaa olisi ollut vain muutama tunti iltaisin.  Sitäpaitsi nyt minulla on paljon tekemistä kotonakin, Jari osti minulle hääpäivälahjaksi uudet urut ja hankimme digitaalisen sateliittiyhteyden, joten neljältä kanavalta tulee koko ajan hyviä elokuvia, lisäksi nähdään lukuisia muita mielenkiintoisia kanavia. Liekö siinä osittain syytä etten halunnutkaan lähteä Bangkokiin ?

20.09.1998
Jari kavi parin paivan matkalla Saigonissa esittelemassa ensi vuoden toimintaa ja taalla Hanoissa on ilmat aavistuksen kostuneet ja lampotilakin on laskenut muutaman asteen.

26.09.1998
Taalla on Jarilla ollut kovasti kiireita viime aikoina, mutta nyt pitaisi taas helpottaa (jos uskoisi) hetkeksi aikaa. Kavimme tuossa jokin aika sitten katsomassa Hiabin leiria, joka on aivan lahella Ruotsin suurlahetystoa. Se vain nayttaa jollain lailla tutulta, mutta on selvasti erilainen. Talot on muutettu kivitaloiksi ja puutarha on vain varjo entsisestaan ja varsinkin muita taloja on kasvanut kovasti sen muurien ymparille, joten se on kuin keidas ja sinne ajetaan pitkin kapeaa ja mutkittelevaa kujaa.

29.09.1998
Emme ole vielakaan saaneet vahvistusta tai itse asiassa esimieheni ei ole ottanut asiaa esille. Sopimukseni mukaan se pitaisi vahvistaa huomiseen mennessa nykyisenkaltaisena. Luulisin, etta han ei ole muistanut asiaa ja mina en ole pitanyt kiiretta

22.10.1998
Ja sellaisia terveisiä, että täällä kävi Professori Rautenberg (vastaväittäjäni) kahden tutkijansa kanssa. Meillä meni oikein mukavasti ja kehuivat hotelliaan, joka kuulemma oli heidän matkansa paras (Peking, Shanghai ja Hongkong).

01.11.1998
Laitamme varmasti jo huomenna jotain viestejä, sillä Jari lähtee maanantaina Bangkokiin torstaihin saakka.

05.11.1998
Tämä on aivan uskomatonta kuinka täällä pelataan suhteilla.  Monessa asiassa Jarin nimi ja asema painaa paljon.  Esimerkiksi tänään soitin Suomen suurlähetystöön ja kysyin ensi viikolle lippuja suomalaiseen filmiin.  Olivat kuulemma kaikki loppuneet ja pyydettiin soittamaan ensi tiistaina uudestaan jos joku olisi perunut lipputilauksensa.  Sitten kysyttiin minun nimeäni ja kun kerroin myös mieheni nimen, niin heti löytyi kaksi lippua ja voi tulla jo tänään hakemaan.  Tämä henkilö jonka kanssa keskustelin oli vietnamilainen ja vain hän hoiti lippuasiaa.

Ai niin Jari oli pari viikkoa sitten ainoana suomalaisena kutsuttu Suomen suurlähettilään luo illalliselle, muut kutsutut olivat eri maiden suurlähettiläitä Viime viikolla täällä oli suuri Mekong-joen kansainvälinen kokous johon Jari oli myös kutsuttu. Kokouksessa oli lähimaista isoja pomoja,  myös Maailman pankin ja YK:n edustaja.  Tiedän että Jari ei näistä itse kehtaa pahemmin kertoilla, mutta ajattelin että teistä on kiva veljenä ja vanhempina tietää kuinka merkittävässä asemassa Jari on täällä Ei kuulu myöskään minun luonteeseeni mitenkään leveillä tällaisilla asioilla.

Kun sunnittelimme ensi vuotta täällä, niin ajattelin että mitä jos minä viipyisin Suomessa vähän pitempään ensi kesänä, niin Jari sanoi että hän ei voisi kuvitellakaan elämää täällä ilman minua. Olen kuulemma hänelle myös suuri henkinen tuki. Totta puhuen on se ilman muuta molemminpuolista.  En minäkään varmaan voisi elää edes Suomessa ilman Jaria.  Nämä nyt ovat vähän sellasia asioita joista on helpompi näin kirjoitella kuin puhua.

07.11.1998
Käväisin AIT:ssa ja siellä tuntui monet asiat taas rullaavan mukavasti eteenpäin. Mutta kyllä siellä saa sitten liikkuakin. Se on aika laaja kampus ja tänäkin aamuna (piti olla vähän rauhallisempi muutama tuntia ennen koneen lähtöä) onnistuin pitämään 6 lyhyenlaista kokousta 5 eri rakennuksessa.

28.11.1998
Jarilla on ollut tosi vientiä vierailun jälkeen ja ohjelmaa näyttää piisaavan matkalle lähtöön saakka. Kaiken lisäksi juuri ennen lähtöä tulee Jarin "pomo" Helsingistä ja hänen kanssaan pitäisi myös saada työsopimus valmiiksi. Tuo työsuhde Helsinkiin ei ole turhia rasittanutkaan ja Jari on voinut toimia oman päänsä mukaan.

7. Sattumiset

07.02.1998 Ostettiin vähän erikoinen hella. Siinä on kolme erikokoista kaasuliettä ja yksi sähköliesi. Kätevä ratkaisu varsinkin, jos kaasu pääsee yllättäen loppumaan. Uunissa on grilli ja alalämpö, jotka toimivat kaasulla. Hintaa kyllä sitten riitti, noin 2200 markkaa.

Täällä monet ostokset maksetaan paikallisella rahalla, dongilla. Sen kurssi on sen verran alhainen, etta tuo summa oli 5 miljoonaa. Maksamista toisaalta helpotti se, etta se voitiin maksaa yhdellä setelilla (hinta oli tarkalleen 4,8 miljoonaa dongia). Mutta tuo viiden miljoonan seteli teki Jarille tepposet, silla hän antoi juomarahaksi kahdelle asentajalle loput. Jari tajusi vasta tuntia myöhemmin, että juomaraha oli 40 Suomen markkaa kummallekin.

No, miehet toivat hellan perjantai-iltana kello yhdeksän ja asentelivat sitä pari tuntia. Mutta silti tarkoitus oli antaa vain vitonen nuppia kohti. Menipä oppirahatappioihin. Tiedoksi, että täällä on keskipalkka tosiaan 500 Suomen markkaa kuukaudessa.

Työ maksa juuri mitään ja niinpä tuo hellakin tuotiin moottoripyörän selässä, ja kannettiin kahden miehen voimin aina kuudenteen kerrokseen. Meillähän ei ole hissiä ja tuo matka vaatii kahdelta riskiltäkin mieheltä hellan kanssa useamman tauon.

Myös saatiin myös liesituuletin korjattua. Se oli asennettu aikoinaan päin sanommeko mitä ja kaiken lisäksi "ylimääräiset" asennustarvikkeet on tietysti hävitetty. No, saatiin edes toimimaan 10 kertaa paremmin, vaikka paikalleen asennus on tehty edelleen yhtä hölmöllä tavalla.

04.03.1998
Sinillä oli tässä ja on vieläkin jännittäviä aikoja kylpyhuoneessaan. Eläinystävä kun on, niin hän on jonkinlaisessa suhteessa kylpyhuoneen sisiliskoon, gekkoon. Se muunmuassa siirtyy aina Sinin tullessa kylpyyn omaan koloonsa, joka on yhteydessä talon putkistohormiin. Aikoinaan Sini pyysi, että tukitaan se, ettei tule torakoita tms., mutta eipä ole enää ollut siitä huolissaan.

No, eilen se oli selällään hormin vieressä eikä pystynyt kunnolla liikkumaan. Sini teki pitkän työn auttaakseen sitä sinne hormiin ja taisi entisestään ihastua siihen, kun näki sen tarkemmin ja avuttomana.

Lopulta hän sai sen sinne ja aikoo huomenna varmistaa, ettei meidän piikamme vaan ole käyttänyt myrkkyjä ja aiheuttanut moisen katastroofin. Onnekseen hän huomasi tänään lähellä hormia Gekon (eiköhän nimikin tule pian) papanan lähellä hormia ja tilanne on rauhoittumassa.

02.04.1998
Täytyypä heti kertoilla mitä täällä eilen tapahtui.  Olimme iltahämärissä lepäilemässä makuuhuoneessa ja Jari meni ikkunan luo katselemaan maisemia.  Silloin hänelle tuli mieleen tehdä aprillipila Sinille ja aikoi taivastella ulkona näkyvää rottaa, joka on tulossa ikkunasta sisälle.

No katse ei ehtinyt ulkopuolelle asti kun huomion kiinnitti jono matoja jotka tulivat sisälle ikkunan raoista.  Ne olivat noin sentin mittaisia ruskeita ötököitä ja niitä alkoi jo olla useita kymmeniä sisällä.  Niitä oli jo katossa ja seinällä.  Olimme saada slaakin kun menimme tutkimaan myös muut ikkunat ja niitä tuli myös keittiön ja kahden olohuoneen ikkunoista jonoina.  Niissä huoneissa niitä oli jo lattialla siellä täällä.  Toisessa olohuoneessa niitä oli jo todella paljon.  Yritimme litsailla niitä jaloilla mutta eihän se mitään auttanut kun koko ajan tuli lisää.

No onneksi meillä oli myrkkysumutetta ja aloimme heti myrkyttää ja sitten vaan n. 15 minuutiksi kylpyhuoneeseen (jossa niitä ei ollut) odottelemaan myrkyn vaikutusta.  Myrkky tepsi hyvin ja raatoja oli vain jäljellä.  Tutkittuamme niitä tarkemmin huomasimme että ne olivat jonkinlaisia lentäviä matoja tai toukkia jotka olivat jättäneet siipensä ulkopuolelle ja mönkivät ikkunoiden raoista sisään.

Aamulla sitten piikatyttö kertoi lohduttavasti että niitä tulee jatkossakin usein ja monenlaista ötökkää Tyttö väitti että ne ötökät olivat jonkinlaisia lentäviä muurahaisia mutta meistä ne kyllä näyttivät lentäviltä madoilta Joitakin siipiä löytyi jopa hellan päältä.  Melkein kaikki olivat kuitenkin jättäneet siipensä ikkunan ulkopuolella olevaan vesikouruun.  Että silleen.

No aamulla löytyi myös tiskialtaasta n. neljän sentin torakka veteen hukkuneena ja myöhemmin yksi vähän isompi pyrki sisään ulko-oven alta. Näiden jälkeen ne pienet muurahaiset ovat jopa inhimillisiä.  Täällä on myös sellaisia hyppiviä hämähäkkiä jotka purevat.  Yksi käveli yhtenä yönä Sinin käsivarrella ja puri pari isoa paukamaa. Myöhemmin Jarille kerrottiin töissä, että nuo TERMIITIT lähtevät usein ilman vaihtuessa sateeksi vanhasta kohteestaan isona pilvenä kohti uutta. Kohdatessaan uuden, ne heittävät siivet selästään ja lähtevät mönkimään kohti njam, njamia.

Onneksi siellä Kotisuomessa ei ole tällaisia harmeja. Me jo laskemme viikkoja että pääsee kotiin joksikin aikaa.

12.04.1998 [jatkoa ruokailuun, sama päivä]
Ruuan päälle tehtiin sitten kierros iltapaikoissa. Ensimmäisessä, Centropelle, oli niin kova musiikki, että vain käväistiin. Kyseinen paikka oli kuulemma meidän ministerin vierailema, mutta ilmeisesti kyllä musiikin voimakkuutta silloin oli vaimennettu. Nyt tarvittiin korviin paperitolloja, että voitiin edes istua paikallaan.

Toisessa paikassa, Hanoi Hotel Nightclub, viihdyttiinkin useampi tunti. Juomien hinnat ovat iltapaikoissa melko korkeita ja joskus on syytä olla tarkkana, mitä tilaa. Esimerkiksi viski on yleensä 20-40 mk, gintonic 15 - 35 mk ja lasi viiniä hieman vähemmän. Tosin viimeksimainitussa paikassa, kun ei kysytty etukäteen hintaa (ei ollut listalla), saatiin maksaa 50 mk pienestä lasillisesta viiniä. Ja sellainen oppi menee kyllä perille.

Seuralaisemme halusivat sitten kotiin, mutta me lähdettiin vielä pariksi tunniksi Queenbee-diskoon lopputansseille. Siellä vauhtia sitten olikin ja ilmastointilaitteiden reistaillessa, parhaan menon aikana tuli kunnon hikikin. Myös paikan omistaja ilahdutti tarjoamalla parit lasilliset illan päätteeksi.

Täällä on siten meiltä poikkeavat tavat, että kaikissa paikoissa on totuttava "emäntiin" ja karaokeen. Täällä on erillisiä karaokehuoneita, yleensä hienommissa paikoissa noin 100 mk/tunti ja halvimmissa 1-2 mk/tunti, joissa voi laulaa ja olla omissa oloissaan. Ja sinne voi sitten myös tilata emännän auttamaan laulutaidon parantamisessa ja ilmeisesti vähän muussakin.

Mutta nuoret parit myös vuokraavat karaokehuoneen seurustelumielessä, sillä monet joutuvat avioiduttuaankin elämään yhdessä huoneessa puolen suvun kanssa. Ja siinä kyllä on romantiikka silloin seinien ulkopuolella [paluu ruokailuun].

Parhaillaan odotellaan illan formulakilpailua ja katsellaan uusintaa Golfin masterkisasta. Sinillä oli vaivalloinen virtsatietulehdus, todella pahat kivut ja proteiiniarvot olivat pielessä. Onneksi Jarin sihteerillä on hyvät yhteydet lääkäreihin ja hän sai toimitettua sellaiset rohdot, että nyt Sinillä on ollut ensimmäinen oireeton päivä. Ja toivottavasti ensi viikolla ovat arvotkin paremmat.

19.04.1998
Lauantaina käytiin ajelulla läheisessä virkistyskeskuksessa Tam Daossa, jonne on parin tunnin ajomatka. Se on lähimmän vuoriston (1500 m) kupeeseen (900 m) rakennettu paikka, jossa ei vielä ilmeisesti ole sesonki alkanut. Oli sen verran rauhallista. Muuten se muistutti hurjasti jotain Espanjan ja Kanarian maisemia, käärmeilevä, kapea tie, havupuita ja paljon aluskasvillisuutta. Tosin siellä ei ole kapean tien varrella lehmiä ja vuohia liikkumassa. Muutamaa vasikkaa yritettiin lähestyäkin ja vuohet eivät sitten ollenkaan tajunneet, että Sinillä on hyvää leipää annettavanaan vaan juoksivat alarinteeseen pakoon.

Lähdettiin sitten vielä kiipeilemään vähän korkeammaksi portaita pitkin. Mutta olivat sen verran jyrkät, eikä ollut tietoa, koska loppuvat. Sopivassa levähdyspaikassa vilvoiteltiin hiukan (kyllä me ollaan aina hieman hmm, sillä ruveta nyt sillä lailla aina kuntoilemaan) ja sitten rupesikin sen verran satelemaan, että päätettiin palata takaisin.

22.04.1998
Sain käsiini mielenkiintoisen kirjan Bai Bangista, joka oli kirjoitettu viime vuonna. Siinä käytiin läpi projektin vaiheita vietnamilaistahon kautta ja kerronnassa oli käytetty jonkinlaista kritiikkiä. Eipä siellä valitettavasti leiristä ja ulkomaalaisista ole juuri mitään virallisten tilastojen ulkopuolelta vaan enemmän on keskitytty kertomaan tehtaan kehittymisestä.

Suurin syy tietysti kritiikin käyttämiseen on se, että tehdas on viime vuosina toiminut jo suorastaan kiitettävästi. Vuonna 96 se ylitti tehtaan suunnitellun tuotantotason, 55 000 tonnia. Nykyinen johto on aika lailla osannut miettiä tuotannon ja kunnossapidon pullonkauloja toteuttamalla järkevän tuntuisia uudistuksia. Tietyllä tavalla uutta on sekin, että tehdas on ruvennut voitoillaan tekemään alueella kaikenlaisia uudistuksia, kuten uimahallin, urheiluhallin, ottanut suojelukseensa sodassa lapsensa menettäneitä vanhuksia, perustanut paikallisen TV-aseman jne. Tosin vieläkin siellä ilmeisesti on siellä täällä parantamisen varaa, mutta imago tuntuu tosiaan huomattavasti paremmalta.

30.04.1998
Täältä hauskaa vappua. Ajattelimme eilen jo sitä juhlia ja kävimme ensin syömässä latinalaisessa paikassa tex-mexiä. Sen jälkeen oli tarkoitus vielä mennä hieman juhlimaan johonkin menopaikkaan. Ja sitten selvisikin, että entisen pääsihteerin kuoleman takia KAIKKI juhlinta olikin peruutettu siltä päivältä. Meille kerrottiin, että yökerhoille oli ilmoitettu, että mikäli niissä tavataan ulkomaalaisia juhlimassa, annetaan vaatimaton 5000 dollarin sakko.

No me sitten tietysti hieman pahoillamme tultiin kotiin nukkumaan hieman aiottua aikaisemmin. Mutta juhlikaa te siellä.

24.05.1998
Viikolla käytiin tutustumassa vajaan kilometrin päässä olevan hotellin kuntosaliin. Ilmeisesti asukkaista ei ole tarpeeksi asiakkaita ja yrittävät saada maksullisia asiakkaita sinne. Siellä on uusi vetäjä, joka on hankkinut uudet laitteet (hotelli ei kylläkään ole vanha vaan laitteet olivat hieman kehnot ammattikäyttöön), pukuhuoneista löytyy suomalaiset saunat ja ulkona on keskikokoinen uima-allas. Ainoana todellisena puutteena koimme pukuhuoneen ilmanvaihdon, sillä ei se kyllä
ole tarkoitus, että juuri virkistäytyneenä hikoilee, ennen kuin saa kuivaa ylleen. Suostuimme kuitenkin klubin jäseniksi, sillä hinta on kohtuullinen ja sinne pääsee etenkin kuumana aikana aamusta iltaan.

27.07.1998
Ostettiin sitten vihdoin video, joka ei ollut kovin kallis, 800 mk. Kuitenkin vasta kotona selvisi, ettei siinä ole ollenkaan viritintä, jolloin ainoastaan videosignaalilla voi nauhoittaa. Eli usein käytännössä vain sitä kanavaa, mitä katsoo. Eikä siinä ollut ajastintakaan. Mutta vasta kaupassa uudestaan käydessä selvisi, ettei täkäläisissä videoissa virittimiä olekaan.

Katsokaas, Vietnamin TV:n ohjelmia ei ensinnäkään kannata nauhoittaa ja toiseksi, ei näillä ole aikaa niitä katsella. Koska, kolmanneksi videoelokuvia saa vuokrattua parilla markalla. Onneksi meillä on nuo muutamat satelliittikanavat, mutta vielä mielisimme jonkinlaista elokuvakanavaa.

Ja Mika se hoiti hienosti hommat. Siinä vaiheessa kun Schumacher nousi rinnalle, Sini työnsi sen täältä saakka pois Mikan tieltä. Siltä se ainakin Jarista näytti, kun ei kunnolla näkynyt ruutua Sinin mennessä niin lähelle.

06.08.1998
Oltiin tänä iltana hieman ostoksilla ja kirjoittelenkin uuden pöydän luona istuen uudessa tuolissa. Vanha järjestely olikin vain tilapäinen, vaikka aikaa vierähtikin 8 kuukautta. No, tämä uudempi on huomattavasti siistimpi ja mukavampi. Samalla ostettiin vähän lamppuja ja eiköhän kohta saada verhoasioitakin järjestymään, sillä lomamme aikana tehdyt ikkunaremontit tuntuvat onnistuneen.

Oli silloin Isän kanssa puhetta Hanoin hotellien tasosta ja ei oikein osattu perustella nykyistä tilannetta. Nyt voidaan kertoa, että Daewoo-hotelli sijoittui Australialaisen Business in Asia-lehden rankingissa 60 parhaan joukkoon Aasiassa. Ja tuon vertailun jälkeen on ehditty avata 2 uutta viiden tähden hotellia, joista toisessa on uima-allasalueen katto kauniilla säällä avattavissa. President-suite 1000 USD/yö. Mutta tietysti vertailut voi vain tehdä itse omaan kokemukseensa perustuen.

25.08.1998
Hankittiin myös Sinille uudet urut, joilla voi harjoitella musiikin tekemistä. Vaikka ne olivatkin mielessä, niin eipä hitto muistettu ottaa niitä soittovihkoja mukaan. Ja niitä ei tietysti ole täällä saatavilla. Katsotaanpa Bangkokista.

08.09.1998
Viime keskiviikkona täällä sattui vähän outo tapaus juuri kun Jari oli poissa kotoa. Olin nimittäin vähän pitemmällä istunnolla "veskissä"  kun ovikelloa soitettiin, no enhän minä tietenkään ehtinyt mennä heti ovelle.  Sitten soitettiin taas uudelleen ja kun kukaan ei tullut avaamaan niin sen jälkeen ovea yritettiin avata omilla avaimilla.  Onneksi minulla oli oma avain sisäpuolella lukossa joten eivät saaneet avaimiaan sisään. Minullahan tietysti nousi niskakarvat pystyyn siitä että kuka tänne yrittää tulla lukitusta ovesta sisään.

Kun sitten viimein ehdin äkäisenä ovelle niin olivat jo ehtineet häipyä. Jäipä vähän mietityttämään että luultiinko meidän molempien olevan poissa kotoa ja ovikelloa soitttamalla varmistetiin ettei ketään ole kotona.  En kuitenkaan menettänyt yöunia tapuksen johdosta, tiedä sitten onko hyvä vai huono asia etten osaa pelätä täällä juuri mitään. Otimme kyllä kovasti tiukan kannan emmekä suostuneet uskomaan ensimmäisiä selityksiä ja painotimme, että maksaessamme turvallisuudesta, on myös kaiken oltava turvallista.

20.09.1998
Myöskin seurailtiin Pedro-kyyhkysen oleilua ikkunoidemme luona. Pedro on nyt ollut useamman kuukauden uskollisesti ikkunoiden ulkopuolella olevilla betoniränneillä, jotka johtavat sadevettä katolta pois. Ne ovat kolmekymmenttä senttiä leveitä ja parikymmentä senttiä syviä (eli joskus taitaa tulla vettä runsaastikin).  Useasti Pedro ilmestyy aamulla juomaan niille kerääntynyttä kastevettä ja usein hän (!) myös juo ikkunasta suoraan sinne kerääntynyttä kosteutta.

Pedro on väriltään kauniin ruskeanvalkokirjava ja pitää tosi huolta peitteistöstään. Hän ei myöskään ole juuri moksiskaan meistä, kunhan vaan liikumme jatkuvasti. Jos jäämme seisomaan ikkunan lähelle ja olemme paikallaan, Pedro usein rupeaa hieman hermostuneena kuikuilemaan. Niin kesy on, että Sini pelkäsi Pedron tulevan sisään kylpyhuoneen ikkunasta, kun se oli auki.

Olemme myös miettineet, että onko se menettänyt puolisonsa, kun on yksikseen ja hieman erakon tuntuinen. Rakkain terveisin ja erityisesti kaikille karvatassuille halauksia.

05.10.1998
Taalla Pedro-kyyhkynen viihtyy edelleen meidan ikkunatasanteilla.  Se on aina aamusta iltaan eri puolilla taloa.  Me olemme jo alkaneet ruokkia sita ja se tulee jo aamusta odottelemaan astian taydennysta.  Joskus se laittaa omat tanssit pystyyn ikkunan takana ja katselee samalla sisalle ja aantelee omia kurkkuaaniansa.
 
 [Päiväkirjan alkuun]

[Päiväkirjan aloitussivulle]

[Yleiskertomukseen olostamme täällä]

[Kotisivun alkuun]