Olimme elokuussa 2000 viiden päivän Viet Namin kiertomatkalla Nha Trangissa, Dac Lacissa sekä Saigonissa, jossa Jarilla oli Dac Lacissa tanskalaisten valtionhallinnon kehittämisprojektin vahvistusseminaari lauantaita myöten. Matka sinne ei ollutkaan ihan yksinkertainen, sillä vaihtoehtoina oli parin tunnin lennon lisäksi joko neljän tunnin (Nha Trangista) tai kuuden tunnin automatkat (Saigonista).

Niinpä päätimme ottaa hieman rauhallisemmin ja olla Nha Trangissa ensin päivä ja sitten kaksi päivää Dac Lacissa sekä Saigonissa. Nha Trangiin lennettiin puolessatoista tunnissa Fokker suihkukoneella ja meitä oli vastassa odotuksia parempi matkakohde.

Hotellimme, Nha Trang Lodge Hotel, oli melkein rannassa ja meitä kyllä harmitti, ettei meillä ollut aikaa kuin päivä viettää täällä. Sää oli tietysti hieno ja lämmin. Hotellihuone oli seitsemännessä kerroksessa ja vaikka se muodoltaan ei ollut parhaimmin suunniteltu, oli se sisustukseltaan oikein kivannäköinen. Lisäksi siinä oli iso parveke suoraan merelle, joka oli vain kivenheiton päässä kuten kuvista näkyy.

Ainoa seikka, joka hieman meitä viivytteli oli se, että Jari oli ottanut mukaansa vain pitkät housut, mutta onneksi kaupungissa oli kauppoja, joista saatiin hankittua kunnolliset shortsit. Liikenne oli huomattavasti Ha Noita rauhallisempaa, mutta kauppatiheys tuntui melkein samalta. Tosin kaupungissa oli vain yksi supermarket, mutta tällä kertaa se riitti meille mainiosti. Ihmiset vaikuttivat rauhallisilta ja iloisilta, mutta siihen ei täällä kiinnittänyt huomiota kuin vasta asiaa ajatellessa.

Merinäkymät olivat hienot ja horisontissa tuntui olevan kovasti saaria. Huomasimme, että myös rannalla oli tarjolla erilaisia vene- ja sukellusmatkoja eli sellaisiin taitaisi kannattaa tarttua seuraavalla kerralla. Valitettavasti huomasimme myös yhden vesiskootterin, joka aiheutti omaa häiriötä koko rannan pituudelta. Ajajilla tietysti oli hauskaa, mutta...

Rannalla oli ainakin iltapäivällä melko tuulista, mutta ihmisiä huomattavasti enemmän kuin Da Nangin rannalla. Tietysti kaupungin läheisyys oli suurin syy tähän. Ja turisteja oli jonkin verran, vaikka sesonkiaika on talvella ja Marraskuussa alkaa myös Aurinkomatkojen matkat samaan hotelliin. Suomessa käydessä huomasimme valitettavasti Da Nangin Furaman jääneen pois listoilta, olivat ilmeisesti nostaneet hintojaan liikaa.

Kaikenlaisia kaupustelijoita ja kerjäläisiäkin oli sitten taas häiriöksikin asti. Onneksi päänpudistus yleensä auttoi ja tietysti se, että heillä oli näköpiirissä mahdollinen toinen asiakas. Aikanaan kun Vung Taussa oltiin ainoat turistit, ei niistä meinannut päästä millään eroon.

Seuraavana päivänä vuokrasimme auton, jolla lähdettiin sitten Dac Laciin. Vuokraus ei ollut itsetarkoitus vaan tämä oli yksinkertaisesti helpoin konsti päästä sinne tarvitsematta viettää liian monta päivää perillä. Matkalle lähdettiin hieman vanhemmalla, vuoden 90 mallia olleella Nissan Maximalla, jossa oli kuitenkin ihan mukava matkustaa. Hieman nopeuden seuraaminen oli alussa vaikeaa, kun autossa oli mailimittaristo, sillä auto oli "jenkkimallia".

Neljän tunnin matka menikin ihan rattoisasti seuraamalla muuta liikennettä ja maisemia. Dac Lac on ylänköalueella ja sinne menevä tie suhteellisen hyvässä kunnossa. Jossain vaiheessa meno meni etanakyydiksi, mutta sitten taas monesti mentiin haipakkaa. Myöskin tien serpentiinimäisyys kertoi, että noustaan sentään jonkin verran.

Taukopaikalla päästiin taas kerran tutustumaan paikallisiin asukkaihin, jotka olivat kovin kiinnostuneita meistä ja Suomesta. Myöskin näimme ensi kerran Dragon hedelmän puun "vihreän lohikäärmeen".

Dac Lacissa hotelli oli kansanomaisempi ja varsinkin aamulla heräävän kaupungin melu oli kova. Tuloiltana oli todella kova sade ja ihmiset joutuivat täysin pysähtymään räystäiden alle odottelemaan sateen loppumista. Myöskin kadut muuttuivat joiksi ja vesi sitten valui jonnekin.

Jarin ollessa ensimmäisenä päivänä seminaarissa, Sinikalle järjestyi elefanttisafari, joka kyllä valitettavasti rajoittui jossain hornankuusessa olevan yksittäisen elefantin katsastamiseksi. Siinä taisivat molemmat osapuolet olla ratsastusta karsastavia, mutta piti Sinikan kuitenkin pitää Suomen tytön rohkeasta maineesta kiinni.

Paluumatka Dac Lacista Saigoniin oli sitten lentäen vain tunti. Onneksi sinne sentään ei tarvinnut mennä autolla, sillä se olisi ollut kuuden tunnin kokemus. Lentokenttä oli hieman hikinen paikka ja sieltä vielä haettiin hotellihuoneen avainta, joka oli tietenkin jäänyt Jarin taskuun hotellista lähtiessä.

Saigonissa oltiin taas pari päivää tutussa New World hotellissa, josta saatiin täsmälleen sama huoneisto kuin edelliselläkin kerralla, ja käväisimme myös tutussa Bavariassakin. Lentokentällä odotellessa tuli yksi pikkupoika kiinnostuneena videokameraan katselemaan nauhoitustouhuja ja pisti päänsä tosi tiukasti välillämme olleeseen lasiseinään kiinni. Ja takaisin Hanoihin lennettiin kahdessa tunnissa Boeing-koneella.